Speksistä

Speksi on interaktiivisen opiskelijateatterin muoto, jolle on tyypillistä runsaat musiikki- ja tanssinumerot sekä ajankohtaisiin asioihin ja tunnettuihin tarinoihin pohjautuva opiskelijahuumori. Ihan tavallisesta parodiasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä speksistä speksin tekee “Omstart!”: yleisö voi koska tahansa keskeyttää show’n ja pyytää näyttelijöitä esittämään edelliset repliikit uudelleen ja ehkä uudella tavalla. Varsinkin nykyään nokkelien lisämääreiden, kuten “takaperin” tai “tammpereen murteella” liittäminen osaksi “Omstart!”-huutoa lisää hauskuutta pakottamalla näyttelijän ja usein myös lavan taustajoukot improvisoimaan jotain ennenkuulumatonta. Lopputuloksena on spektaakkelinomainen huumoripaketti, jossa joka esitys on ainutlaatuinen.
Mutta miksi speksin taikasana “Omstart!” on ruotsia? Wikipedia tietää kertoa, että speksi teatterimuotona juontaa juurensa 1500-luvun Uppsalaan, jossa ylioppilaat opettelivat latinaa interaktiivisen näytelmän avulla. Sen jälkeen satojen vuosien aikana speksiperinne on hioutunut hyvin tiiviiksi ja vakiintuneeksi osaksi ruotsalaista opiskelijakulttuuria.
Juuri opiskelijat – teekkarit – toivat speksin lopulta myös Suomeen 1930-luvulla, ja niihin aikoihin nähtiin myös ensimmäiset suomalaiset speksit. Speksikulttuuri kuitenkin hiipui, mutta koki renessanssin 1990-luvun alkupuolella. Siitä lähtien yhä useampi opiskelijajärjestö on löytänyt speksistä väylän hauskanpidolle, harrastamiselle ja taiteelliselle kannanotolle. Eri kaupunkien korkeakouluissa ympäri Suomen toimii nykyään kymmeniä speksiproduktioita, joista suurin osa tekee näytelmän joka vuosi.

Tampereen speksit

Tampereen ensimmäinen ja pitkään ainoa speksi sai ensi-iltansa juuri ennen vuosituhannen vaihtumista. Siinä vaiheessa oma interaktiivinen näytelmä oli ollut muutaman vanhemman tieteenharjoittajan haaveena ja useita vuosia, kunnes unelmasta tuli totta ja alkuvuodesta 1999 silloiselle TTKK:lle perustettiin Interaktiivisten Viihdenäytelmien Yhdistys NääsPeksi. NääsPeksin ensimmäinen näytelmä eli raina Hamlet – räävitön murhenäytelmä esitettiin saman vuoden keväällä Sampolan näyttämöllä. Menestyksekäs produktio sai jatkoa heti syksyllä, jolloin Matka maailman ympäri – laukussa leipää ja piimät korvassa vakiinnutti NääsPeksin ajallisesti loppusyksyyn ja lopullisesti tamperelaisen opiskelijaelämän kulttuuritarjontaan. Siitä lähtien uusi raina on tehty joka vuosi.
NääsPeksin tyyssija ja toiminnan keskus on aina ollut teekkarien luona Hervannassa, mutta ensimmäisenä vuonna mukana oli myös merkittävästi lääketieteen opiskelijoita. Sittemmin lääkisläiset perustivat oman Pseudo-produktionsa, joka toimii edelleen NääsPeksin ohella seudun ainoana korkeakouluopiskelijoiden näytelmänä, vaikka ei speksi olekaan. Vuosien saatossa lääkisläiset ja myös opiskelijat muista Tampereen korkeakouluista ovat löytäneet tiensä speksiin; NääsPeksi onkin Suomen spekseistä kenties poikkitieteellisin. Valtaosa speksiläisistä opiskelee silti edelleen Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella, josta myös alati kehittyvää yhdistystoimintaa koordinoidaan.
Nykypäivän NääsPeksi on kasvanut valtavasti. Tekijämäärä on kohonnut alkuvuosien muutamasta kymmenestä liki 200:aan ja yleisömäärä muutamasta sadasta useampaan tuhanteen. Tampereen esitykset esitetään tyypillisesti Tullikamarin Pakkahuoneella ja lisäksi kiertueet suuntautuvat vuodesta riippuen esimerkiksi Helsinkiin, Ouluun, Turkuun tai Lappeenrantaan. NääsPeksi on vakiinnuttanut asemansa Tampereen opiskelijakulttuurissa ja voi kaiken kaikkiaan hyvin, vaikka sen sisältö, tuotanto ja tekijät uudistuvatkin jatkuvasti. Viimeisin merkittävä käänne tapahtui vuonna 2013, kun monenkirjava vanhojen speksiläisten joukko jätti NääsPeksin rainan kertaheitolla taakseen ja alkoi tuottaa omaa, aikuiseen aikatauluun istuvaa speksiään. Tampereelle syntyi Drama ad Infinitum-speksi, eli DIspeksi.

NääsPeksi